Translate

torstai 9. maaliskuuta 2017

Paljon maksaa hotelliolut Ljubljanssa?

Istun keskellä Ljubljanaa hotellissa, jonka nimeä arvuuttelen, mutta ehkä se on vain Ljubljana City Hotel. Lähes jokaisessa kaupungissa on saman niminen paikka. Ne ovat yleensä viihtyisiä ja niissä on oma glamour -tunnelmansa. Niin on tässäkin.

Lounasta olisi ollut tarjolla, mutta kävin lähtiessä Oulussa hammaslääkärillä, joka poltti mun kitalakea. Hioi sitä yhdenlaisella hiomakoneella niin, että puudutetulta alueelta nousi palaneen ihon käryä. Se savusi. Ihan oikeasti. Näin valkoisen juovan. Kitalaki on vielä arka, joten en oikein pysty syömään muuta kuin haaleaa keittoa. Tämä ei ole lääkärin vika, vaan minun oma, sillä lääkäri antoi minulle purskutettavan lääkkeen nimen, jota olisin saanut Suomesta apteekista ja se olisi parantanut kitalaen paremmin ja nopeammin, ehkä. Siinä lähtöhulinassa en ehtinyt käydä sitä hakemassa, joten kärsin ja narisen asiasta aina kun mahdollista. On tää kuitenkin pahempi kuin miesflunssa.

City hotellissa on raikasta, avaraa, vaaleita värejä ja hienosti pukeutuneita koulutetun näköisiä hyvinvoivalta näyttäviä ihmisiä. Miksi sulaudun joukkoon? Lounaat olivat alkuruuasta, pääruuan kautta jälkiruokaan ja hintahaitari kuudesta eurosta alle kymmeneen euroon. Hmmm. Varmasti olisi ollut makuhermoja revityttävä maukas elämys. Otin kuitenkin palan kakkua. Kakku oli lasisessa hyllyssä, jossa oli muitakin kakkuja ja leivoksia. Hylly oli kalliin näköinen ja sellaisessa ei yleensä ole kuin kalliita tuotteita hienosti valaistuna. Nyt oli eri meno. Tää kakkupalanen maksoi vain kaksi euroa. Sen nimi on sloveniaksi LP Visnjeva Pita Z V. Näin luki kuitissa.

Naistarjoilija halusi, että söisin lounaan. Kerroin hammashommastani ja hän tulkkasi englanninkielisen keskustelumme vanhemmalle miestarjoilijalle, joka suositteli huuhtomaan suuni paikallisella Union kaljalla. Se kuulemma kylmänä turruttaa kivut. Itse tuijotin kakkutiskiä haltioituneena. Päädyin tottelemaan miestarjoilijaa ja toteutin herkuttelu-unelmani. Iso bisse keskellä kaupunkia hienostohotellissa 3,40 €. Täällähän ei ole tapana tippejä jätellä, mutta nyt oli poikkeustapaus, kun maksun aika tuli. Ojensin naistarjoilijalle mielihyvin 6 euroa. Hän tuijotti kauniilla silmillään minuun ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Toivotin takaisin. Sain hyvää palvelua ja siitä mielellään 60 senttiä maksoin. En tiedä odottiko tarjoilija vielä enemmän tippiä. Eipä mennä liiallisuuksiin.
Vähän paikallista Union olutta ja piece of cake. That's what I need sometimes.
Vähän paikallista Union olutta ja piece of cake. That's what I need sometimes.

Facebookista luin kavereiden päivityksiä, kun he ovat tällä hetkellä talvilomalla Levillä, Ylläksellä ja vaikkapa Rukalla. Ritun 7,80€ olutpäivitys napsahti Rukan Pisteeltä näyttöruutuun. Vähän eri hinnat joka paikassa. Vaikka pohjoisen mies olenkin, niin jotain rajaa! Haloo! Laittaisivat tunturikeskuksiin ulkomaalaisten hinnat ja suomalaisten hinnat erikseen esimerkiksi kehittelisivät jonkin sovelluksen puhelimeen suomeksi, jolla saisi paikalliseen hintaan tuotteita.

Mä saavuin Ljubljanaan sunnuntaina. Tulin tänne suorittamaan opettajan pedagogisia opintoja. Opettajaharjoittelujaksoa. Olen täällä opiskelijoiden ja opettajien välissä. En ole normaali opiskelija, mutta en ole opettajakaan. Sain luvan tulla tänne tarkkailemaan opettajien opetusta. Lupa pitää aina kysyä erikseen aineopettajalta. Tänään olin havainnoimassa opetusta ensimmäisen kerran. Se oli erittäin mieltänostattava luento. Opettaja sai tylsän aineen kuulostamaan Las Vegasin pelikasinolta. Hän loi esimerkeillään loistavan tunnelman luokkaan. Aineen nimi oli Informatics. Tilastotiedettä ja miten dataa voidaan hyödyntää ja miten se auttaa yrityksiä menestymään. Se on mielenkiintoista. Psykologiaa ja ihmisten tarkkailua. Professor Peter Trkman oli brilijatti, todellinen ammattilainen. Arvostan. Minustahan pitäisi tulla liiketalouden opettaja ja nimenomaan haluaisin olla kuten Peter. Puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja kertoa asioista mielenkiintoisesti ja huumorilla höystäen. Löysinkö oman idolin? Peterillä on rento meininki. Kuuluva ääni. Eniten otti omien opintojen aikana päähän sellainen piipitys ja monotoninen ääni. Se oli vaarallista. Opiskelija saattoi nukahtaessaan lyödä päänsä tosi pahasti pulpettiin. Minusta kohokohta oli se, kun Trkman näytti isolla screenillä työpaikkahakemuksen. Opiskelijoiden mielenkiinto heräsi heti. Trkman kertoi, että jos osaat nämä ja nämä taidot tilastotieteessä, niin voit saada vakituisen työpaikan ja palkka on hyvä. Parillakin oppilaalla alkoi silmät kiilua. Saattaa olla, että tilastotiede alkaa kiinnostamaan entistäkin enemmän.
Peter Trkman on opettajien valioluokkaa. Kuva on otettu blogissa kertomaltani tunnilta.
Peter Trkman on opettajien valioluokkaa. Kuva on otettu blogissa kertomaltani tunnilta.

Nyt kokoan kimpsut ja kampsut ja sukellan Ljubljanan keväiseen auringon valaisemaan kaupunkimaisemaan, joka on vanhojen ja uusien rakennusten sopiva sillisalaatti. Mun pitää ladata paikallinen puhelin käyttöön, koska ilman sitä en saa opiskelija-alennuksia. Se on mielenkiintoinen systeemi, josta kerron seuraavassa blogikirjoituksessani. Kerron myös ostoskuittikäytännöstä, joka sai minut ihmettelemään asioiden kulkua. Oikein hyvää päivän jatkoa sinulle täältä Slovenian pääkaupungista, jossa on vajaa 300.000 asukasta. Tähän mennessä kaikki ovat olleet erittäin ystävällisiä. Siitä tulikin mieleen, että kaupungin turvallisuudesta pitää teitä myös valaista. Tietysti nää kaikki jutut tulee mun omasta näkökulmasta tsekattuna. Heipä hei! Zbogom! Sanois slovenialainen.

Livetunnelmia Ljubljanasta

Aki
facultyofeconomicssign